Yhteinen ajatuksemme

Perinnekilta perustettiin vuonna 1993 vaalimaan Viipurissa ja sen ympäryskunnissa 1918-1944 toimineiden suojeluskuntien ja suojeluskuntapiirin sekä Lotta Svärd-osastojen muistoa sekä edistämään tuntemusta niiden toiminnasta vahvistaen avointa, oikeaa ja rehellistä historiankirjoitusta.

Tarkoituksemme tässä ajassa on koota yhteen laajemminkin suomalaisesta suojeluskuntahistoriasta vakavasti kiinnostuneet henkilöt sekä ylläpitää yhteistyötä perinnekentällä toimivien arvostettujen isänmaallisten ja maanpuolustushenkisten yhteisöjen kanssa. Perinnekilta on Vapaussodan Perinneliitto ry:n järjestöjäsen ja sen kautta myös Tammenlehvän Perinneliitto ry:n jäsen. Linkki uutiseen.

Karjala-lehdessä Leila Lehtiranta kirjoitti 15.5.2008 otsikolla "Kadotukseen tuomituille uusi elämä perinnekillassa" sen 15-vuotisjuhlista mm seuraavaa:

-Sotien jälkeen olivat sanat suojeluskunta ja lottajärjestö kadotukseen tuomittuja. Kun nyttemmin olemme arkistojen osittain avauduttua kuulleet, mikä tuhoamisjärjestelmä oli meidän varalta rakennettu, ei ihme, että vaikka rauha oli tullut, edes sanoja ei sopinut ääneen lausua.

Näin lähestyi Erkki Sillanpää Viipurin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-piirin vuosikokouksen osallistujia maaliskuussa.  -Mutta Neuvostoliitto romahti. Niistä ajoista on juuri ja juuri 15 vuotta. Joulukuun 31. päivänä 1992 NL lakkasi Jeltsinin dekreetillä. Mitä tuli tilalle? Meille aina yhtä arvaamaton ja asiassa kuin asiassa meidän pahimman luokan koulukiusaaja, Venäjä.

Näistä lähtölukemista Sillanpää lähestyi tilannetta, jossa viipurilaiskiltaa voitiin lähteä luomaan. Intoa antoi havainto, että Virossa saatettiin Muinaismuistoyhdistyksen peitenimen turvin jo 1980-luvulla elvyttää kansallista historiaa. Suomessa oli puolestaan perustettu vuonna 1983 Maanpuolustushistoriallinen yhdistys, joka saattoi esittää maanpuolustustyön tuntemusta, joskin vaatimattomasti. Ja kun padot murtuivat, oli Helsingin suojeluskuntapiirin perinnekillan perustamisen vuoro. Kenraaliluutnantti Ermei Kanninen vauhditti perinnekiltojen perustamista ja antoi vauhtia myös viipurilaiskillalle.

Kansallinen perintömme

Perinnekilta järjestää esitelmätilaisuuksia sekä tutustumismatkoja, kokoaa aineistoja ja julkaisee artikkeleita Viipurin Suojeluskuntapiirin historialliseen aikalaistoimintaan sekä myös yleisemmin Suomen tasavallan vapauttamiseen ja maamme itsenäisyyden säilymiseen vaikuttaneiden henkilöiden ja tahojen muistoon liittyen, näin kunnioittaen vuoden 1918 vapaussodan sekä sotien 1939-1945 veteraanisukupolvien uhrausta.

Perinnekillan toiminta on valtakunnallista ja siitä voit lukea lisää näiltä sivuilta. Viipurin Suojeluskuntapiirin perinnekillan jäseneksi voi hakeutua täysi-ikäinen Suomen kansalainen, joka jakaa sen säännöissä sanotut arvot ja jonka jäsenyyden perinnekillan hallitus yksimielisesti hyväksyy.  Suomalaisuus on jäsenyyden edellytys, karjalainen tai jopa viipurilainen sukutausta on siihen kaunis lisä mutta ei välttämättömyys.

Suojeluskuntapiirin lippu

Viipurin Suojeluskuntapiirin punamustan lipun suunnitteli Aarno Karimo. Se piirrettiin kankaalle Signe Stenbergin käsityöliikkeessä Viipurissa ja ompelutyön suoritti piiripäällikön sisar, piiriesikunnan kanslisti neiti Anne Hasselqvist. Lippu vihittiin 16.5.1922 Helsingissä Senaatintorilla pidetyssä paraatissa. Lipun naulaus suoritettiin Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen salissa, missä paraatiin osallistuneet piirin miehet majailivat. Ensimmäisen naulan löi Suojeluskuntain Ylipäällikkö kenraali Lauri Malmberg. Lipunkantajana paraatissa oli Viipurin suojeluskunnan jäsen, pankinjohtaja Iivari Alopaeus.

Mustapohjaisessa lipussa on kuvattuna Viipurin linna ja Karjalan vaakunan käsivarret miekkoineen. Linnan alapuolella oleva kultainen avain symbolisoi Viipurin Suojeluskuntapiirin merkitystä Suomen lukkona. Vapaussodan velvoittavana muistona on valkoisissa nelikulmioissa Karjalan rintaman tärkeimpien taistelupaikkojen nimet: Ahvola, Rautu, Joutseno, Viipuri ja vuosiluku 1918. Viipurin Suojeluskuntapiirin lippu oli ensimmäinen piirin lippu maassa.

Kuvan kirjailtuja, kaksipuolisia pöytälippuja valmistettiin pieni erä perinnekillan 15-vuotisjuhlassa luovutettavaksi vuonna 2008. Lipun vastaanottivat perinnekillan kummina pidetty kenraaliluutnantti Ermei Kanninen sekä perinnekillan kunniajäseniksi kutsutut Hilda Laasonen, Hannu Tuurna, Jouko Hiitola, Maija-Liisa Salovaara, Erkki Sillanpää, Pekka Pusa ja Sami Sihvo. Edellisten lisäksi pienoislipulla on huomioitu myös  Uljas Tuovinen, Jorma Tolvanen, Raija Lakka, Sisko Barkman, Matti Lepistö, Kauko Ijäs, Irene Poikolainen, Anja-Leena Härkönen ja Risto Keihola sekä postuumisti perinnekillan ensimmäiselle puheenjohtajalle Väinö Kangaspunnalle (+2003).

Taustakuva: Viipurin Suojeluskuntapiirin esikuntarakennus, 1936, kuvaaja K. W. Miettinen, Museovirasto